Teksti Leila Mehto | Kuva Jani Kautto
Kun Lappeenrannan Lyseon lukion kemiantunnilla käsitellään vetyä, apuvälineeksi voidaan ottaa leikkivetyautokin. Kemian opettaja Petra Luukko sekä abiturientit Veikka Laukkanen ja Juho Vaaranmäki seuraavat vetykeskustelua myös vapaa-ajallaan.
Miten vety näkyy koulussa?
Abiturientti Veikka Laukkanen (V): Vety on integroitu osaksi sekä kemian että fysiikan opetusta. Ei siinä kuitenkaan kovin syvälle sukelleta.
Abiturientti Juho Vaaranmäki (J): Vedystä on puhuttu vaihtoehtoisten energiamuotojen yhteydessä ja polttokennostot on läpikäyty. Mutta esimerkiksi sähköautoista puhutaan enemmän kuin vetyautoista ja tuulivoimasta energiamuotona enemmän kuin vedystä.
Opettaja Petra Luukko (P): Valtakunnallisilla kemian kursseilla vetyä käsitellään osana sähkökemiaa. Sen opettaminen on peruskauraa. Opetuksen tueksi on simulointia ja videoita, ja onpa meillä leikkivetyautokin. Ensi keväänä Lappeenrannan lyseon tiedelinjalaisille järjestetään yhteinen fysiikan ja kemian kurssi kulkuneuvojen energiamuodoista. Siellä vety nousee esiin. Soveltavissa koulukohtaisissa kursseissa olemme ajan hermolla.
Mikä vedyssä viehättää tai mietityttää?
P: EU:ssa vedyllä tuotetaan energiasta tällä hetkellä alle 2 %, kun tavoitteena on 12–15 % vuoteen 2050 mennessä. Siinä riittää työsarkaa kemisteille. Suomessa on tällä hetkellä paljon vetyhankkeita, melkein kaikissa yliopistoissa on jotakin siihen liittyvää. On hyvä, jos Suomessa on osaamista, jota voidaan viedä eteenpäin. Tulevaisuudessa vety voi olla nuorille merkittävä tutkimusala. Ehkä se helpottaa myös ilmastoahdistuksessa.
J: Jos vetyä osataan hyödyntää oikein, se on rajaton energian lähde, jota pitää pystyä myös tuottamaan vihreästi.
V: Jotta vihreä tuotanto onnistuu, infrastruktuurin pitää olla kunnossa. Suomessa vedyn tuotanto on tuhannen taalan paikka. Meillä on osaamista ja vihreää sähköä tuotetaan aika paljon.
J: Muistelemmekohan me vanhoina, että vety tuli osaksi energiantuotantoa meidän aikanamme?
V: Niin, onkohan se seuraava polttomoottori?
Mikä voisi olla vetyyn liittyvä tärppi yo-kirjoituksiin?
P: Kemistit ovat olleet aiheesta kiinnostuneita pitkään. Jo vuonna 2006 kemian ylioppilaskokeessa oli jokerikysymys vedystä. Silloin kysyttiin vetypolttokennoista, niiden toiminnasta ja ympäristövaikutuksista. Kysymys on edelleen ajankohtainen. Ehkä siihen voisi lisätä vielä vertailun toisiin energiamuotoihin.
Mikä kemiassa kiehtoo?
V: Pidän kaikista LUMA-aineista (luonnontieteet ja matematiikka), mutta kemia on kaikista mieluisin. Siinä on sopivasti matematiikkaa, ongelmanratkaisua ja teoriaa. Erityisesti minua kiinnostaa makromolekyylien ja lääkemolekyylien toiminta sekä reaktiotyypit eli makromaailman selittäminen mikromaailman avulla.
J: Minunkin mielestäni kemia on ehkä hitusen kiinnostavampaa kuin muut aineet. Siihen tarvitaan erikoistietoa eikä pelkkiä laskuja. Mielenkiinnon kohteenani ovat erityisesti rakenteiden sidokset.
P: Kemia on paras oppiaine, sillä se liittyy aivan kaikkeen. Kaikki materia koostuu atomeista – samoin ihmiset ja tunteetkin. Nautin siitä, kun pääsen kertomaan opiskelijoille esimerkiksi Avogadron luvun suuruudesta. Se räjäyttää pääni! Kerron, että Maapallon ikä sekunteina on pienempi kuin Avogadron vakio. Kemiassa meillä on käsite mooli, jolla tämän luvun suuruus voidaan määritellä.
Kemia on muutenkin iso osa elämääni. Olen mukana kirjoittamassa lukion kemian kirjasarjaa, ja harrastan molekyyligastronomiaa. En enää halua pihviäni muuten kuin sous vide -tyyliin vesihauteessa kypsennettynä.
Mikä kemian laite olisit?
V: Pommikalorimetri. Poltan paljon rasvaa, kun pelaan jalkapalloa ja harrastan painia. Pommikalorimetriä käytetään aineiden energia-arvojen selvittämiseen.
J: Mittapipetti. Olen tarkka ja mittaan asioita.
P: Teen mielelläni pikkutarkkaa työtä eli olisin byretti.
