Teksti Ulla Veirto, kuvat Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kansia
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen lupaa, että luvitus vauhdittuu, merituulipuistoista avataan huutokaupat ja Suomi tuplaa sähköntuotannon määrän 15 vuodessa. Mutta kuka rakentaisi vetyputken Saksaan?
Ministeri Kai Mykkänen sanoo, että Suomella on kolme ässää hihassaan, kun kilpaillaan vetytalouden noususta. Ne ovat erinomainen sähköntarjonta, poikkeuksellisen hyvä kantaverkko ja sujuva luvitus.
”Paradoksaalisesti: vaikka itse aina haukumme luvitusta, Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan verrattuna se toimii meillä suhteellisen sujuvasti.”
Vireillä on puoli tusinaa lainsäädäntöhanketta, joiden avulla entisestään selkiytetään ja nopeutetaan lupien saamista sekä poistetaan päällekkäisiä valitusmenettelyitä.
”Pyrimme erittäin määrätietoisesti sujuvoittamaan luvitusta. Olemme kokoamassa lupa-, valvonta- ja ohjaustoimintojen viranomaiset yhteen valtakunnalliseen organisaatioon, jolle annetaan selkeät tavoitteet prosessin nopeuttamiseen.”
Tällä hetkellä lupaprosessi voi kestää valituskierroksineen jopa kahdeksan vuotta. Mykkänen arvioi, että sujuvoitettuna prosessi voisi kestää kolmisen vuotta.
Miksi valtiolla ei ole selvää vetylinjausta?
Vaikka vetyalan ympärillä käy kova kuhina, valtiolla ei ole vetylinjausta tai tiekarttaa. Voisiko valtio olla mukana suunnitelmallisemmin?
”Parasta vetypolitiikkaa on se, että lisäämme sähköntuotantoa, koska halpa sähkö on kilpailutekijämme vetytaloudessa. Siksi käynnistämme ensi vuonna huutokaupat aluevesien merituulivoimahankkeista. Huutokaupattavat alueet voivat puolitoistakertaistaa Suomen sähköntuotantokapasiteetin.”
Eikä pieni asia ole sekään, että keväällä 2023 Olkiluoto kolmonen saatiin verkkoon.
”Helposti puhutaan vetyjulistuksista, mutta nämä ovat valtion käytännön keinoja.”
Seuraavan 15 vuoden sisällä Suomen sähköntuotanto voidaan tarvittaessa kaksinkertaistaa.
”Meillä on harvinaisen suuri potentiaali lisätä tuulivoimaa niin maalla kuin merellä. Ja ydinvoima tekee sähköntuotannosta sääriippumattomampaa. Tavoitteena on lisätä ydinvoimaa erityisesti pienreaktoreilla.”
”Helposti puhutaan vetyjulistuksista, mutta nämä ovat valtion käytännön keinoja.”
Kuka maksaisi vetyputken?
Valtionyhtiö Gasgrid on aktiivisesti mukana vetytalouden kehittämisessä ja harkitsee vedyn kuljettamista kaasuna putkissa.
”Missä vaiheessa ja millä painotuksilla vedyn siirtoinfrastuktuuria ryhdytään rakentamaan? Vaikeita päätöksiä. Emme vielä tiedä, syntyykö vedyn kuljettamisesta kilpailukykyistä toimintaa”, Mykkänen sanoo.
Mutta tämä tiedetään: Jos sähköntuotantoinvestoinnit alkavat tulla todeksi, Suomessa syntyy paljon ylimääräistä energiaa. Saksassa puolestaan vedystä tulee olemaan vajausta. Mykkäsen mukaan siirto kaasuputkessa vaikkapa Saksaan on sinänsä mahdollista.
”Kysymys on, pitääkö valtion ottaa riskiä rakennuttamalla verkosto ennen kuin tiedetään, onko se kannattavin tapa hyödyntää vetyä.”
”Ei tehdä tästä mitään neuvostoliittolaista vetytaloutta”
Mykkänen toivoo, että valtio ei sekaannu asioihin liikaa ja välttää valitsemasta hankkeiden ja toimintatapojen voittajia.
”On pikemminkin uskottava siihen, että luontaisesti toimivimmat ratkaisut pärjäävät. Ei tehdä tästä mitään neuvostoliittolaista vetytaloutta vaan markkinatalouteen pohjautuva vetyklusteri.”
Mykkänen puhuu symbioosien rakentamisen puolesta: esimerkiksi merituulihanke yhdistyy rannalla sijaitsevaan elektrolyyseriin, jossa valmistetaan vetyä teräs- tai kemianteollisuuden tarpeisiin lähialueella.
Vetytaloutta kehitettävä suomalaisten hyväksi
”Ensisijaisesti hallitus haluaa tukea kehitystä, jossa suomalaista sähköntuotantoa käytetään suomalaisten ja heidän työpaikkojensa hyväksi. Oli se sitten suoraan sähkönä tai sitten sähkön jalosteena eli vetynä.”
Kymmenien miljardien investoijia tarvitaan – ulkomailta.
”Aivan kuten silloinkin, kun Suomeen rakennettiin metsäteollisuutta sata vuotta sitten. Silloin merkittävässä roolissa oli keskieurooppalaisia yhtiöitä, samoin nytkin”, Kai Mykkänen sanoo.
”Suomi on kiinnostava paikka tuottaa energiaa ja jalostaa sitä vedyksi ja eteenpäin myös kemian- ja terästeollisuuden puolella. Meillä on kilpailuetu.”
Entä puhutaanko vedystä julkisuudessa riittävästi ja ymmärrettävästi siihen nähden, että siitä ennustetaan Suomen viennin yhtä kivijalkaa?
”Vety on esillä iskusanana, vaikka eihän se sellaisenaan ole lopputuote. Enemmän voisi puhua vaikkapa siitä, että vetytalouden avulla Suomi voisi tuottaa itse omat lannoitteensa. Voimme myös tuottaa merkittävän määrän meriteollisuuden synteettistä polttoainetta, joka auttaisi rahtilaivoja siirtymään pois fossiilista.”
Mitä jos kansa taistelee tuulimyllyjä vastaan?
Tuulivoimaloihin liittyy suuria tunteita, ja monilla paikkakunnilla taistellaan tuulimyllyjä vastaan. Sosiaalisessa mediassa kerätään nimiä adresseihin ympäri maata.
Mykkänen sanoo, että hallitus pyrkii lisäämään hankkeiden hyväksyttävyyttä ja muuttamaan lunastuslain.
”Jos maanomistaja nyt saa tuulimyllyt alueelleen, hän rikastuu. Mutta jos saa vain siirtolinjat, korvaus on selvästi pienempi. Siirtolinjojen alla olevan maan lunastuskorvausta nostetaan. Samoin ollaan säätämässä kansallista minimietäisyyttä asutuksen ja tuulivoimaloiden välillä”, Kai Mykkänen kertoo.
”Tottakai asioista pitää sopia paikallistasolla. Hankkeet tuovat kuitenkin myös moneen pieneen kuntaan merkittäviä verotuottoja ja mahdollistavat palveluiden ylläpitämistä.”
