Teksti Marja Ollakka, kuvat Pia Inberg
Professori Marjo Yliperttulalla riittää vauhtia niin tieteen tekemisessä kuin luistinradallakin. Hän puhuu avoimesti ideoistaan myös muille – hyvä vain lisääntyy, kun sitä jakaa!
Helsingin yliopiston biofarmasian professori Marjo Yliperttula on ollut viime aikoina kahden vaiheilla: rupeaisiko jäähdyttelemään menestyksekästä tiede- ja yritysuraansa vai heittäytyisikö jälleen täysillä uuteen – kuten hänellä on ollut tapana. Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää tälläkin kertaa voittavan.
Energinen tiedenainen keskittyy siis täysillä työhönsä biofarmasian professorina, Suomen Akatemian luonnontieteen toimikunnan ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenenä. Mielessä on jo uusia ajatuksia tieteen tekoon ja ehkä tuleviin patentteihinkin.
Yliperttula vetää Helsingin yliopistossa tällä hetkellä nanotekniikkaan liittyvää tutkimusohjelmaa, joka on osa Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaa Geeni-, solu- ja nanoterapia kroonisten sairauksien hoidossa. Tutkimusohjelma keskittyy biomateriaalien kehittämiseen soluviljelyyn, lääkkeiden kuljetukseen ja kudosten korjaamiseen sekä tunnistusteknologiaan.
Hän johtaa myös yhdessä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun (VPU) kanssa isoa ekosysteemihanketta. Siinä tutkitaan solun ulkopuolisten vesikkelien käyttöä teranostiikassa. Lisäksi tavoitteena on käyttää nanofibrilloitua selluloosaa verituotteiden kantajana haavan hoidossa.
Marie Curien innostamalla polulla
Marjo Yliperttula aloitti professorina Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa vuonna 2006. Ennen sitä hän toimi pitkään tutkimustehtävissä esimerkiksi Nokialla, KSV Instrumentsissa ja Orionilla sekä Ranskan ydintutkimuskeskuksessa Pariisissa.
Yliperttulan kaudella Helsingin yliopiston farmaseuttisten biotieteiden osasto on kasvanut huomattavasti. Tällä hetkellä osastolla työskentelee viisi professoria.
Yliperttula on ollut päämäärätietoinen nuoresta asti. Hän kasvoi Raumalla ei-akateemisessa perheessä teollisuus- ja telakkaympäristössä, mutta kiinnostui kemiasta, kun kemian opettaja kertoi atomista.
”Kun luin 12-vuotiaana Marie Curien elämäkerran, päätin, että minustakin voisi tulla tutkija. Siihen asti haaveilemani musiikkiura eli saksofonin ja pianon soitto jäi toiseksi. Tulin Helsingin yliopistoon lukemaan kemiaa ja opiskelin myös matematiikkaa, tähtitiedettä ja fysiikkaa. Maisterin tutkintoni tein fysikaalisesta kemiasta ja fysikaalisen kemian väitöskirjani käsitteli bio-optoelektroniikkaa. ”
”Kemian opinnot ovat antaneet hyvän pohjan monenlaisiin jännittäviin tehtäviin, myös kansainvälisesti.”
Yliperttula on ollut myöhemmin kiitollinen opintoalansa valinnasta.
”Kemia ja niitä tukevat muut opinnot antavat erinomaisen pohjan monenlaisiin tehtäviin uran aikana. Kemia tieteenalana on avainasemassa, kun on ratkottavana suuria haasteita, kuten pandemiat, ilmastonmuutos ja lääkekehitys.”
Yliperttula korostaa, että menestyminen ei ole tullut hänelle itsestään, vaan on vaatinut paljon työtä, varsinkin koska hänellä on hankala lukihäiriö.
”Välillä uuden opettelu on ollut todella vaikeaa, mutta olen sitkeä. Lukiossa sain huippuarvosanoja luonnontieteellisissä aineissa, mutta kielten kanssa oli vaikeampaa. Sain niistä ylioppilaskirjoituksissa arvosanaksi A:n. Pystyin silti tekemään englanninkielisen väitöskirjan ja väittelemään englanniksi. Motivaatio ratkaisee!”
Tieteen kansainvälisyys on ollut hänelle innostava asia sekä ammatillisesti että henkilökohtaisten kokemusten kautta.
”Kemian opinnot ovat antaneet hyvän pohjan monenlaisiin jännittäviin tehtäviin, myös kansainvälisesti. Olen ollut tutkimus- ja opetustehtävissä Riikassa, Padovassa, Moskovassa, Pariisissa ja Harvardissa USA:ssa.”
Opiskelijat mukaan alusta asti
Yliperttula haluaa innostaa opiskelijoita eli mahdollisia uusia tieteen tekijöitä mukaan tutkimukseen jo perusopintojen vaiheessa. Hän on ohjannut uransa aikana 37 väitöskirjaa.
”Pidän kerran vuodessa tutkimusseminaarin niille gradun tekijöille, jotka haluavat jatkaa väitöskirjaan asti. Esittelen heille isoja tutkimushankkeitamme ja kysyn, kiinnostaako perehtyä johonkin niiden teemoista. Tutkimus pysyy koko ajan tuoreena, kun mukaan tulee uusia tekijöitä.”
Hän kertoo, että kemian perusopiskelijoille annetaan mahdollisuuksia osallistua tutkimustyöhön myös monilla muilla kemian laitoksilla ja kemiaan liittyvissä tehtävissä farmasian alalla. Lisäksi Marjo Yliperttula ja monet yliopistojen opettajat ovat mukana aktiivisesti opiskelijoiden ainejärjestöjen toiminnassa.
Rahoitushakemusten kirjoittaminen on tärkeä osa tutkimustyötä.
”Kaikki ryhmäni jäsenet kirjoittavat vähintään kaksi tutkimusapurahahakemusta vuodessa. Hakemukset ovat ainoa tapa testata, onko tutkimus ajankohtaista. Samalla oppii myös siihen, että jos tulee hylkäävä vastaus, se ei ole maailmanloppu.”
Hän vie ilolla eteenpäin Helsingin yliopiston strategiaa: tieteen voimalla maailman parhaaksi.
”Teemme yliopistolla töitä yhteisillä verorahoilla. Tavoitteena ei ole rikastua, vaan saada ihmiset toimimaan maailman hyväksi. Se onnistuu, kun saamme kokoon jengin, joka on innostunut tekemään töitä tieteen, ei vain itsensä eteen.”
Nanoselluloosaa jääkaapissa
Marjo Yliperttula on saanut monia patentteja, mutta hän korostaa että ne kuuluvat koko hänen tutkimusryhmälleen.
”Ryhmällämme on 14 patenttia 182:ssa maassa. UPM omistaa ne kaikki, mutta me olemme keksijöinä mukana niissä.”
Hänelle itselleen kaksi patenttia ovat erityisen merkittäviä.
”Ensimmäinen on tietenkin tärkein eli nanoselluloosa solujen kasvatusalustana. Siihen pohjautuu UPM:n koivukuiduista jalostama GrowDex®-hydrogeeli. Toinen on nanoselluloosan hyödyntäminen haavanhoidossa ja siitä syntynyt FibDex.”
GrowDex-hydrogeeli tarjoaa eläinperäisille tuotteille kasvipohjaisen vaihtoehdon kasvualustana ja myös hyvät edellytykset solujen kasvun ja muuntumisen tutkimukselle.
UPM:n FibDex-haavasidosta voi käyttää esimerkiksi suurten palovammojen hoidossa. Potilaan kannalta parasta on, että se irtoaa automaattisesti ja ilman kipua, kun iho on parantunut. Sidokselle myönnettiin EU:n lääkintälaitedirektiivin mukainen myyntilupa vuonna 2019, ja sitä käytetään jo useissa sairaaloissa.
Nanosellu on ollut merkittävä aine Yliperttulan uran ja koko elämän kannalta – ja siksi hän haluaa kirjoittaa siitä tulevaisuudessa myös kirjan.
”Elämäni – ja koko perheemme elämä – on pyörinyt nanosellun ympärillä vuodesta 2006 alkaen. Sitähän oli aina myös kotona jääkaapissamme. Voi sanoa, että tyttäremme on kasvanut nanosellun kanssa, melkein kuin sisaren. Nyt hän opiskelee itse kemiaa Turun yliopistossa.”
Marjo Yliperttula kiittelee, että hän on miehensä Petri Ikosen ja tytär Ann-Mari Yliperttulan kanssa tiimi, joka on tehnyt aina kaiken yhdessä ja tukenut toisiaan.
”Perhe on aina ollut se kaikkein tärkein asia: family first.”
”Kyseessä on viruksen kokoinen kemiallinen rasvapallo, johon pakataan sisään lääkeaine ja nanokokoinen kultahiukkanen.”
Ideat levitykseen niin baarissa kuin elokuvajuhlillakin
Marjo Yliperttula tunnetaan pirskahtelevana ja puheliaana ihmisenä. Hän avaa rohkeasti suunsa ja keskustelee tuttujen ja tuntemattomien kanssa niin saunassa, ravintolassa kuin Sodankylän elokuvajuhlillakin.
Keskusteluista oppii aina uutta ja syntyy jopa aihioita uusiin keksintöihin. Esimerkiksi hän jutteli erään kerran spontaanisti baarissa kollegansa, professori Arto Urtin kanssa, mikä johti ideaan valolla kytkeytyvästä lääkeaineen kantajasta.
”Kyseessä on viruksen kokoinen kemiallinen rasvapallo, johon pakataan sisään lääkeaine ja nanokokoinen kultahiukkanen. Kun pallura aktivoidaan valolla, joka lämmittää kultaa, se johtaa lääkeaineen vapautumiseen. Lääkevaikutus voidaan kohdentaa elimistössä sairaaseen kohtaan, kun lääkeaine voidaan vapauttaa haluttuna aikana ja oikeassa paikassa.”
Yhteistyötä voi löytyä myös vanhojen tuttavien kanssa. Tänä vuonna Yliperttula törmäsi Sodankylän elokuvajuhlilla sattumalta Sami Franssilaan, joka on hänen vanha partiokaverinsa ja Aalto-yliopiston kemiantekniikan materiaalitieteen professori. Elokuvien katselun ohessa tuli pohdiskeltua mahdollisia yhteisiä projekteja.
Poikkitieteellisyys innostaa
Marjo Yliperttula kutsuttiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2019. Hän arvostaa tehtäväänsä ja iloitsee sen tarjoamasta uudesta näkökulmasta. Professori sanoo huumorilla kuuluvansa nyt Kultapossukerhoon.
”Oikeasti olen äärimmäisen viehättynyt siitä, että pääsen keskustelemaan syvällisesti eri aloilta tulevien huippuasiantuntijoiden kanssa. Siitä saa uutta tulokulmaa eri aiheisiin. Vastaavaa koin viimeksi osakunta-aikoina.”
Hän muistuttaa, että vaikka kemistit ovat ratkaisevassa roolissa ilmastokatastrofin ehkäisemisessä, mukaan tarvitaan kaikkien alojen tieteilijöitä.
”Ratkaisu syntyy yhteisvoimin. On todella hienoa että Suomen Akatemian nykyinen johtaja, fyysikko Paula Eerola korostaa toiminnassa poikkitieteellisyyttä. Tämä on terve muutos, tiedettä ei kannata tehdä vain kapeissa siiloissa.”
Luistimen liito vapauttaa
Kun työkiireiden välistä löytyy aikaa, Marjo Yliperttula patikoi mielellään pitkiä matkoja erämaassa, välillä miehensä kanssa, välillä yksin.
”Minua ei pelota olla yksin erämaassa. Olen vanha partiolainen ja sen verran fatalisti, että jos jotain tapahtuu, se on tapahtuakseen.”
Patikkaretket vaativat pidempiä vapaita, mutta luistelu onnistuu iltaisin työpäivän jälkeenkin. Yliperttula on harrastanut taitoluistelua nuoresta asti ja ollut 25 vuotta muodostelmaluistelija aikuisjoukkueessa.
”Rakastan luistelua, ja nyt harrastan lajia Helsingin luistelijoiden aikuisryhmässä. Olen kokeillut myös nykytanssia, mutta siitä puuttui liuku. Mahtavan musiikin siivittämän luisteluharjoituksen jälkeen olo on kuin lentoon lähdössä. Luistelen varmaan vielä arkussakin.”
Marjo Yliperttula, 62
- Kemisti ja Helsingin yliopiston biofarmasian professori, jolla on tutkimusryhmänsä kanssa 14 patenttia.
- Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2019 alkaen ja Suomen Akatemian toimikunnan jäsen.
- Perhe: Puoliso DI Petri Ikonen ja tytär Ann-Mari Yliperttula , joka opiskelee kemiaa Turun yliopistossa.
JUURI NYT
Mikä alkuaine olisit?
Tietenkin Marie ja Pierre Curien mukaan nimetty Curium, ei epäilystäkään!
Millaista alan kirjallisuutta luet?
Olen kaikkiruokainen, saatan innostua kirjasta pelkän kannen perusteella. Jos haluan oppia jonkin uuden aihealueen, luen nopeasti paljon siihen liittyvää kirjallisuutta.
Mitä katsot?
Rakastan elokuvia, ja saatan katsoa elokuvan jopa viisi kertaa, jos innostun siitä. Näin juuri Sodankylän elokuvafestivaaleilla filmin, jonka olen nähnyt viimeksi 1990-luvulla ja jonka olen aina halunnut nähdä uudestaan: meksikolaisen Arturo Ripsteinin elokuvan Castle of Purity.
Ketä kemian alan ihmistä ihailet?
Marie Curien lisäksi hänen miestään ja kollegaansa Pierre Curietä, joka oli fyysikko ja arvosti avoimesti myös naisten panosta tieteen tekemisessä.
Viime aikojen kohokohta?
Tyttäremme Ann-Mari Yliperttula valittiin Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kevään 2023 promootion yleiseksi seppeleensitojaksi. Seppeleensitoja on protokollan mukaan yliopiston professorin lapsi, ja valinnalla kunnioitetaan kyseistä professoria ja hänen alaansa. Olin haljeta ylpeydestä! Samalla sain olla mukana viidennessä promootiossani.
